torstai 17. lokakuuta 2013

Kuohuvaa ja kuplivaa

Koska Helinä oli onnekseen selviytynyt edellispäivän hurjasta kiipeilyonnettomuudesta pelkällä säikähdyksellä, hän päätti tänään palkita itsensä ihanan rentouttavalla kylpyläpäivällä. Keiju nautiskeli vaahtokylvystä ja kuplajuomasta kuumassa lähteessä ja suunnitteli käyvänsä ainakin turvehoidossa, suklaakuorinnassa ja laavakivihieronnassa.
"Ihana rauha ja hiljaisuus", Helinä ehti ajatella itsekseen juuri, kun viirivehkan takaa hiippailee valtava rupisammakko altaan reunalle.
"Hui sentään, aivan säikähdin", Helinä kirkaisee.
"Kas... ehtoota, kaunis neito. Oiskos tässä vaahtokylvyssä vapaata, kelpaiskos sulokkaan sammakkomiehen seura?", sammakko kurnutti Helinälle.
Keijun kauhuksi sammakko loiskauttaa itsensä saman tien poreammeeseen.

"No tämä tyyppi ei turhia kainostele...", Helinä ajattelee itsekseen ja siirtyy altaan taaimmaiseen nurkkaan, sillä rujo ja kookas törröhuuli hieman pelottaa poreiden keskellä kelluvaa keijua.
Lipeväkielinen sammakko esittelee itsensä ja kertoo olevansa prinssi Naveen. Ilkeä voodoonoita oli taikonut hänet hirvittävän rumaksi sammakoksi. Kuninkaallista luksuselämää kaipaava kruununperijä joutui nykyään loikkimaan risukoissa ja pusikoissa, varomaan erämaan nälkäisiä saalistajia ja etsimään sitä ainoaa oikeaa prinsessaa, joka vapauttaisi hänet julkean noidan langettamasta nöyryyttävästä kirouksesta. 

"Niin varmasti... nämä sammakkoprinssit on NIIN nähty jo...", Helinä ajatteee ja siemaisee kunnon kulauksen kuohuvaa kuplajuomaansa. "Saisinkohan seuraavaan puhekuplaan jotain uutta ja erilaista, kiitos."

Helinä on tietenkin aina valmis auttamaan kaikkia eläimiä, mutta tällä kertaa hänen ei tehnyt mieli pelastaa kaiken maailman tuhannen ja yhden yön prinssejä pulasta. Olihan tämä kylpyläkäynti sentään hänen oma vapaahetkensä rankan työrupeaman, tiedusteluretken ja kiipeilyurakan palkintona.
Sammakkoprinssi jää yksin räpiköimään ja poksauttelemaan vaahtokuplia ammeeseen, kun Helinä siirtyy ripeästi kuivattelemaan altaan reunalle. Span henkilökunta oli tuonut keijuasiakkaalle pikkuruisen luumutortun kuohujuoman seuraksi. "Olinkohan kuitenkin liian tyly sammakkoraukalle", Helinä miettii. Nälkäisenä saattaa keijukin muuttua tuittupääksi ja tiuskia huomaamattaan viattomille sivullisille.

Sammakkoprinssillekin kävi lopulta hyvin, hän löysi prinsessansa omasta seikkailustaan.