perjantai 18. lokakuuta 2013

Huipulla tuulee

Helinän suunnitelmissa on tänään kiivetä tunturin huipulle, sillä pikkupakkasesta huolimatta sää näyttää aurinkoiselta. Eilinen kylpyläpäiväkin rentoutti, ja keiju on valmis uuteen seikkailuun. On siis kaikin puolin hyvä kiipeilypäivä.
Mukaan pitää pakata hieman eväitä ja termospulloon lämmintä juomaa, sillä huipulle on pitkä matka ja matkalla saattaa tulla vilu ja nälkä. Helinä lähtee matkaan maastopyörällään.
Ensimmäisellä levähdyspaikalla Helinä nauttii lämmintä mehua termoksesta ja ihailee edessään avautuvia Lapin tunturimaisemia.
Lepohetken jälkeen kiipeäminen huipulle jatkuu.

Tunturin huipulla käy tosiaan kylmä pohjoistuuli, mikä ennustaa ensi yöksi kovaa pakkasta. "Täällähän on käynyt jo talvikeijuja!" hihkaisee Helinä. Kuurakeijut ovat jäädyttänyt koivujen oksat kauniisti hentoon hileeseen. Auringon säteiden osuessa kuurankukkiin ne kimaltelevat kuin timantit.
Tunturin laelta avautuvat laajat Lapin maisemat. "Tuolla näkyy raja toiseen valtakuntaan", osoittaa Helinä horisonttiin. Kumma kyllä, yhtään poroa ei tullut matkalla vastaan, vaikka ne yleensä vaeltelevat tunturissa jäkälää napostelemassa ja papanoita polkujen varsille pudottelemassa.
Vihdoin huippu on saavutettu ja Lapin tunturi valloitettu! Nyt on aika istahtaa syömään eväitä ennen kuin paluumatka alas alkaa.
Alamäkeen olikin helppo lasketella maastopyörällä. Välillä vauhti oli niin hurja, että mutkissa irtokivet sinkoilivat polkupyörän alta. Missähän on muuten Helinän pyöräilykypärä...?

Kuvausjärjestelijä-lavastaja kiipeämässä tunturin
huipulle.  Matka oli rankka, mutta hauskaa oli!