Uudenvuodenyö lumiraunioilla

Talvililja näyttää Helinälle upean linnakkeen, jonka ihmislapset ovat rakentaneet erään mökin pihaan. 

Sinne Talvililja vie Helinän juhlimaan uutta keijuvuotta. "Tule, mennään tuonne ihanan tunnelmallisten lyhtykynttilöiden keskelle!" hän hihkaisee keijusiskolleen.

 "Ihana tämä sinun tuliaisesi, vaikka onhan tämä turkisbolero aika kuuma kuurakeijulle. Mutta ihana, kiitos!"
Talvililjalla riittää kertomista ja puhumista. Hän kyselee Helinältä, miten lämpimällä puolella on vuosi sujunut, mitä kuuluu kaikille kukkaiskeijuille ja muille Helinän ystäville.

Helinä vastailee ja kysyy, miten kylmällä puolella on talvi edennyt. 

 "Kovin oudolta näyttää, sillä lämpöaalto valtasi kotiseudun pari viikkoa ennen joulua, ja ihmisolennot tuskaillen rämpivät vesisateessa kaupunkien ruuhkissa."

 "Maailman sääkirjat ovat todella menneet sekaisin", epäilee Helinä.

"No niinpä, älä muuta virka!" toteaa Talvililjakin: "Täälläkin napapiirin pohjoispuolella pitäisi olla jo paukkupakkaset, mutta rännit lotisee ja lumipeite hupenee uhkaavasti. Tuleekohan tänä vuonna ollenkaan kunnon talvea?"

Siskokset yhdessä

Helinä lensi jälleen myötätuulten mukana vanhoihin tuttuihin Lapin maisemiin. Pohjoisessa on lunta ja pakkasta, joten Helinä on ommellut itselleen uuden viitan, hatun, kaulaliinan villakankaasta ja säärystimet turkiksesta. Ovat varmasti lämpöiset.

"Talvililjan pitäisi olla täällä, voi kunpa hän olisi ehtinyt kuurakiireiltään tulemaan", miettii Helinä. 

 "Helinä, rakas siskoni, olen täällä!" Talvilija hihkaisee lumikinoksen takaa:
"Onpa hauska nähdä sinut, ihana kun pääsit tulemaan."

Keijusiskokset huudahtavat yhtä aikaa: "Voi, ihanaa, halataan!" 

"Ihana nähdä sinuakin, rakas siskoni. Kuinka kauan siitä jo onkaan, kun viimeksi näimme?" Helinä kysyy.

"Aivan liian kauan... mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan", Talvililja nauraa.

"Hienot vaatteet sinulla, Helinä! Ovathan ne varmasti lämpimat? Eiväthän siipesi nyt jäädy rikki? Muistathan, että et koskaan voi enää lentää, jos ne vaurioituvat, enkä minä ole lähellä auttamassa niiden parantamisessa."

"Muistan sen, mutta tiesin myös tapaavani sinut täällä. Tunsin sen sydämessäni, uskoin joulun taikaan", Helinä kikattaa ja halaa Talvililjaa lujasti.

Jääkukkien takana

Jännittävää!
Kuka mahtaa piileksiä läpinäkyvän jääikkunan takana?

Olisiko se... ei voi olla... voisiko se olla...

Talvililja?

Kyllä se näyttää Helinä-keijun kaksoissisarelta, Talvililjalta!

Hui!
Nyt taisi kuurakeiju paljastua ihmisolennolle...Äkkiä piiloon lumipallojen taakse!