Helinä ajeli maastopyörällään tunturissa katsastamassa lintujen pesäkoloja, kun hän huomasi rinteessä komean kelohongan. Keijun pitää varmistaa, että kelossa pesäänsä pitänyt lintuperhe on lähtenyt talveksi lämpimämmille seuduille.
Linnunpesä on korkealla, eikä kukaan vastaa Helinän huhuiluihin. Hän päättää käydä kuitenkin tarkistamassa, että linnut ovat varmasti pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa muuttoa varten.
"Mutta ilman siipiäni en voi lentää.... äh, minun täytyy sitten kiivetä ylös asti", huokaisee Helinä, kun tajuaa että on pakannut siipensä tiukasti puseron sisään pakkasen puremilta suojaan.
Helinä kiipeää ketterästi pitkin kelohonkaa, kun yhtäkkiä hänen jalkansa lipsahtaa puun liukkaalla pinnalla. Onneksi Helinä saa pidettyä tasapainonsa eikä tipahda maahan.
"Voi ei, minun kaunis saapikkaani", Helinä parahtaa, kun kenkä irtoaa jalasta ja putoaa pitkän matkan alas kelon juurelle.
"Siellä se saapas on. Nyt on vain selvittävä ilman kenkää."
"Toivottavasti varpaani eivät palellu", tuumaa Helinä ja aloittaa varovaisen laskeutumisen kelohonkaa pitkin.
Hongan juurelle laskeuduttuaan Helinä huokaisee helpotuksesta, sillä varpaita jo kipristelee paljaassa jalassa. "Nyt saapas takaisin jalkaan ja äkkiä lämmittelemään!"
Olipa taas seikkailu keijuystävällämme, vauhtia ja vaarallisia tilanteita Helinällä riittää...
