Mustikkasatoa tarkastamassa

Helinä on istahtanut Kielometsän suojaisalle sammalmättäälle. Täällähän tuoksuu ihan mustikalle. Löytyisiköhän täältä jo kypsiä marjoja?

Kyllä löytyy herkkumarjoja pilvin pimein. Nyt vain poimimaan metsän antimia ja säilömään vitamiinipommeja talven varalle.

Kuunliljojen katveessa

Helinä on jatkanut tutkimusretkeään kohti kuunliljoja, joden alta pitäisi löytyä lisää uusia keijuystäviä. Kuunliljakeijun koloon pääsee ainoastaan laskeutumalla alas kiviseltä jyrkänteeltä suikeroalpiliaania pitkin.

Kuunliljakeiju on hieman ujo ja arka, mutta ilahtuu siskonsa lähettämistä terveisistä. Hän kertoo Helinälle liljapenkin takana asustelevasta päästäisperheestä, jonka villit poikaset riehaantuvat välillä pitämään sellaisia pippaloita, että keijukaisen on pysyteltävä turvallisessa kotikolossaan. Eräänä iltana keiju oli säikähtänyt ohi vipeltävää nuorisojoukkoa niin, että oli loukannut toisen jalkansa todella pahasti - yksijalkaisena on hankala huolehtia liljapenkin kukista.

Meno on todellakin aika rajua nykyajan jyrsijöillä, tuumaa Helinä, ja lupaa auttaa ajattelemattomien päästäisten kurinpalautuksessa parhaan kykynsä mukaan. Ehkäpä joku taitava eläintenkesyttäjäkeiju voisi auttaa ongelmassa, jotta Kuunliljakeijun pesään saataisiin jälleen kotirauha.

Kukkaiskeijua tervehtimässä

Helinä-keiju on kierrellyt Kielometsässä jo jonkin aikaa ja löytänyt vihdoin yhdelle salaperäiselle ovelle. Varovasti hän laskeutuu pikkuruisten kukkapenkkien taakse ja kurkistelee, näkyykö pihamaalla ketään. Ketään ei näy, mutta selvästi joku täällä koivun juurella asustelee.

Yhtäkkiä pienen pieni ovi avautuu ja ulos tupsahtaa punahattuinen kukkaiskeiju. Hän kantaa suuren suurta kastelukannua antaakseen vettä oven seinustalla kirkkaina kukkiville maksaruohoilleen. Helinä tarjoaa heti apuaan valtavan kastelukannun kanssa, eikä pikkuriikkinen keijutyttö vastustele. Niin paljon on saanut kastella tänä kesänä Kielometsän kukkasia, että vahvempien apu kyllä kelpaa.

Uusilla ystävyksillä riittää juteltavaa. Helinä tiedustelee, mihin hänen seuraavaksi kannattaisi lähteä etsimään lisää keijujen sukua. Pikku ystävä neuvoo tien siskonsa luokse, ja Helinä päättää jatkaa matkaansa kukkaiskeijun osoittamaan suuntaan.

Keijukoloja puutarhassa

Huhut Helinän kesäpirtistä ovat ilmeisesti kantautuneet muidenkin keijujen ja haltiasukujen korviin, sillä tänään löysimme puutarhan varjoisista piiloista outoja ovia. Kuka onkaan rakentanut näitä salaisia portteja takapihallemme?

 Helinä on varma, että ovien takana on keijuystävällisiä olentoja. Hän aikoo käydä rohkeasti tervehtimässä piilopirttien asukkeja. Kukaan ei mitenkään voi vastustaa kauniita kesäkukkia, joten keijun aseena tuntematonta uhkaa vastaan on jättipoimulehden pikkuruiset kukat ja pieni pelargonian nuppu. Todella rohkeaa!

Kasvien varjoissa ihmiskatseilta piilossa voi keiju ilman paljastumista jatkaa seikkailuaan. Matkalla on kuitenkin kaikenlaisia vaaroja, teräviin kivikkoihin voi keijun hento jalka kompastua ja napsahtaa vaikka kokonaan irtipoikki - voih!

Olehan siis varovainen tutkimusretkelläsi, Helinä!

Keijun kesämökki

Rakensimme näpsäneidin kanssa keijulle kesämökin. Nyt kun perennapenkki on kukkaloistossaan, pikku mökki vietiin keltaisena kukkivan suikeroalpin ja japaninatsalean juurelle.

Vanhaan kukkapurkkiin liimattiin koivunrisuja, oviaukkoon muutama koristekivi, ikkunoihin tuli pinkit pitsiverhot ja rautalankaristikot, ovensuuhun helisevä ovikello... Sisäpuolellakin on takaseinässä koristeellista tapettia, joka on leikattu vanhasta Indiskan muovipussista. Katto on tehty kanaverkosta, kuusenkävyistä ja sammaleesta. Huonekaluiksi saimme tehtyä sammaleisen tuolin ja pöydän.

Helinä saapui uudelle metsämökilleen eräänä kuulaana kesäaamuna, kun aamukaste kimalteli kilpaa auringonnousun kanssa. Hennot valonsäteet saivat Kielometsän kasvit kimaltamaan kauniisti, ja vieno etelätuuli helisytti ovenpielessä roikkuvaa keijukelloa. Ihana kesäpaikka!

Helinä toivottaa kaikki keijuystävänsä tervetulleiksi kylään kesäparatiisiinsa Kielokujan keijupoukamaan!