Uudenvuodenyö lumiraunioilla

Talvililja näyttää Helinälle upean linnakkeen, jonka ihmislapset ovat rakentaneet erään mökin pihaan. 

Sinne Talvililja vie Helinän juhlimaan uutta keijuvuotta. "Tule, mennään tuonne ihanan tunnelmallisten lyhtykynttilöiden keskelle!" hän hihkaisee keijusiskolleen.

 "Ihana tämä sinun tuliaisesi, vaikka onhan tämä turkisbolero aika kuuma kuurakeijulle. Mutta ihana, kiitos!"
Talvililjalla riittää kertomista ja puhumista. Hän kyselee Helinältä, miten lämpimällä puolella on vuosi sujunut, mitä kuuluu kaikille kukkaiskeijuille ja muille Helinän ystäville.

Helinä vastailee ja kysyy, miten kylmällä puolella on talvi edennyt. 

 "Kovin oudolta näyttää, sillä lämpöaalto valtasi kotiseudun pari viikkoa ennen joulua, ja ihmisolennot tuskaillen rämpivät vesisateessa kaupunkien ruuhkissa."

 "Maailman sääkirjat ovat todella menneet sekaisin", epäilee Helinä.

"No niinpä, älä muuta virka!" toteaa Talvililjakin: "Täälläkin napapiirin pohjoispuolella pitäisi olla jo paukkupakkaset, mutta rännit lotisee ja lumipeite hupenee uhkaavasti. Tuleekohan tänä vuonna ollenkaan kunnon talvea?"

Siskokset yhdessä

Helinä lensi jälleen myötätuulten mukana vanhoihin tuttuihin Lapin maisemiin. Pohjoisessa on lunta ja pakkasta, joten Helinä on ommellut itselleen uuden viitan, hatun, kaulaliinan villakankaasta ja säärystimet turkiksesta. Ovat varmasti lämpöiset.

"Talvililjan pitäisi olla täällä, voi kunpa hän olisi ehtinyt kuurakiireiltään tulemaan", miettii Helinä. 

 "Helinä, rakas siskoni, olen täällä!" Talvilija hihkaisee lumikinoksen takaa:
"Onpa hauska nähdä sinut, ihana kun pääsit tulemaan."

Keijusiskokset huudahtavat yhtä aikaa: "Voi, ihanaa, halataan!" 

"Ihana nähdä sinuakin, rakas siskoni. Kuinka kauan siitä jo onkaan, kun viimeksi näimme?" Helinä kysyy.

"Aivan liian kauan... mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan", Talvililja nauraa.

"Hienot vaatteet sinulla, Helinä! Ovathan ne varmasti lämpimat? Eiväthän siipesi nyt jäädy rikki? Muistathan, että et koskaan voi enää lentää, jos ne vaurioituvat, enkä minä ole lähellä auttamassa niiden parantamisessa."

"Muistan sen, mutta tiesin myös tapaavani sinut täällä. Tunsin sen sydämessäni, uskoin joulun taikaan", Helinä kikattaa ja halaa Talvililjaa lujasti.

Jääkukkien takana

Jännittävää!
Kuka mahtaa piileksiä läpinäkyvän jääikkunan takana?

Olisiko se... ei voi olla... voisiko se olla...

Talvililja?

Kyllä se näyttää Helinä-keijun kaksoissisarelta, Talvililjalta!

Hui!
Nyt taisi kuurakeiju paljastua ihmisolennolle...Äkkiä piiloon lumipallojen taakse!

Syyskeijun kotikolo

Kielokujan Keijupoukaman salaperäisille oville on löytynyt uusi asukas. Helinä törmäsi sattumalta syksyisessä Kielometsässä värikkääseen kukkaiskeijuun, Syyskeijuun.

Syyskeijulla on valtava työ kukkien ja kasvien lehtivihreän säilöntäpuuhissa.

 Lehtivihreän tilalle Syyskeiju osaa loihtia upeat syksyiset värit.

Tässä Syyskeiju istuu keskellä vuorenkilven lehtiä ja ihailee kauniita punaisen sävyjä, jotka piristävät ihmismieliä marraskuun harmaudessa ja pimeydessä.

"Väriä kaamoksen keskelle!" toivottaa syyskukkien pikkukeijumme.

Hirsikodan lämmössä

Helinä jatkaa kulkuaan järven jäällä varovaisin askelin. Järvi on jäätynyt rannoiltaan jo tukevasti, mutta silti on oltava varovainen. Virtaus saattaa olla pinnan alla arvaamattoman voimakas, mikä hidastaa veden jäätymistä. Ihmislasten painoa järven jää ei vielä kestä.

Onneksi saareen pääsee siltaa pitkin.

Helinä hiipii lasten perässä saareen, jossa on pieni hirsinen kota. Kodan piipusta nousee savua... "Jännittävää, mitähän siellä tapahtuu?"

Helinä kurkistaa varovasti hirren raosta.

 "Siellähän näkyy nuotio, ja kaksi ihmisten lasta paistamassa makkaraa! Näyttääpä hauskalta touhulta."

Helinä yrittää pysytellä ihmislasten näkymättömissä ja nauttii tulen loimun tuijottamisesta. Täällä on jossain piilossa varmaankin kipinäkeijuja varmistamassa, että liekit pysyvät aisoissa. Vanhan sanonnan mukaan tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Eikä tulella saa leikkiä...

Kohti uusia seikkailuja!

Seikkailu järven jäällä

Helinällä on tarkastuslistalla vielä tunturipurojen ja järven jäätymistilanne. Hän käy tarkastamassa ensin tunturipurot. 

"Hyvältä näyttää, komeita jääpuikkojahan tänne on jo kehittynyt. Kuurakeijut ovat tehneet hyvää ja perusteellista työtä tunturissa."

Helinä jatkaa matkaansa kohti järveä, jonne tunturilta soliseva puro laskee. Puron yli on mentävä riippusiltaa pitkin.

"Mutta järvihän on jo melkein kokonaan jäätynyt, tässähän voisi vaikka luistella."

Muutama piruetti onnistuukin keijun siroilla saapikkailla, mutta sitten jäänpinnan liukkaus yllättää ja Helinä kellahtaa kumoon. Hupsista!

"No, onneksi ei sattunut ollenkaan!"

Järvessä on pienen pieni saari, jonne on rakennettu hirsinen kota. Kodan piipusta nousee savua... "Onkohan siellä sisällä joku? Kenties ihmisiä? Taidanpa mennä katsomaan."

Seikkailu jatkuu...