Talvililja näyttää Helinälle upean linnakkeen, jonka ihmislapset ovat rakentaneet erään mökin pihaan.
Sinne Talvililja vie Helinän juhlimaan uutta keijuvuotta. "Tule, mennään tuonne ihanan tunnelmallisten lyhtykynttilöiden keskelle!" hän hihkaisee keijusiskolleen.
"Ihana tämä sinun tuliaisesi, vaikka onhan tämä turkisbolero aika kuuma kuurakeijulle. Mutta ihana, kiitos!"
Talvililjalla riittää kertomista ja puhumista. Hän kyselee Helinältä, miten lämpimällä puolella on vuosi sujunut, mitä kuuluu kaikille kukkaiskeijuille ja muille Helinän ystäville.
Talvililjalla riittää kertomista ja puhumista. Hän kyselee Helinältä, miten lämpimällä puolella on vuosi sujunut, mitä kuuluu kaikille kukkaiskeijuille ja muille Helinän ystäville.
Helinä vastailee ja kysyy, miten kylmällä puolella on talvi edennyt.
"Kovin oudolta näyttää, sillä lämpöaalto valtasi kotiseudun pari viikkoa ennen joulua, ja ihmisolennot tuskaillen rämpivät vesisateessa kaupunkien ruuhkissa."
"Maailman sääkirjat ovat todella menneet sekaisin", epäilee Helinä.
"No niinpä, älä muuta virka!" toteaa Talvililjakin: "Täälläkin napapiirin pohjoispuolella pitäisi olla jo paukkupakkaset, mutta rännit lotisee ja lumipeite hupenee uhkaavasti. Tuleekohan tänä vuonna ollenkaan kunnon talvea?"
