Helinä lensi jälleen myötätuulten mukana vanhoihin tuttuihin Lapin maisemiin. Pohjoisessa on lunta ja pakkasta, joten Helinä on ommellut itselleen uuden viitan, hatun, kaulaliinan villakankaasta ja säärystimet turkiksesta. Ovat varmasti lämpöiset.
"Talvililjan pitäisi olla täällä, voi kunpa hän olisi ehtinyt kuurakiireiltään tulemaan", miettii Helinä.
"Helinä, rakas siskoni, olen täällä!" Talvilija hihkaisee lumikinoksen takaa:
"Onpa hauska nähdä sinut, ihana kun pääsit tulemaan."
"Onpa hauska nähdä sinut, ihana kun pääsit tulemaan."
Keijusiskokset huudahtavat yhtä aikaa: "Voi, ihanaa, halataan!"
"Ihana nähdä sinuakin, rakas siskoni. Kuinka kauan siitä jo onkaan, kun viimeksi näimme?" Helinä kysyy.
"Aivan liian kauan... mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan", Talvililja nauraa.
"Hienot vaatteet sinulla, Helinä! Ovathan ne varmasti lämpimat? Eiväthän siipesi nyt jäädy rikki? Muistathan, että et koskaan voi enää lentää, jos ne vaurioituvat, enkä minä ole lähellä auttamassa niiden parantamisessa."
"Muistan sen, mutta tiesin myös tapaavani sinut täällä. Tunsin sen sydämessäni, uskoin joulun taikaan", Helinä kikattaa ja halaa Talvililjaa lujasti.
