Kuunliljojen katveessa

Helinä on jatkanut tutkimusretkeään kohti kuunliljoja, joden alta pitäisi löytyä lisää uusia keijuystäviä. Kuunliljakeijun koloon pääsee ainoastaan laskeutumalla alas kiviseltä jyrkänteeltä suikeroalpiliaania pitkin.

Kuunliljakeiju on hieman ujo ja arka, mutta ilahtuu siskonsa lähettämistä terveisistä. Hän kertoo Helinälle liljapenkin takana asustelevasta päästäisperheestä, jonka villit poikaset riehaantuvat välillä pitämään sellaisia pippaloita, että keijukaisen on pysyteltävä turvallisessa kotikolossaan. Eräänä iltana keiju oli säikähtänyt ohi vipeltävää nuorisojoukkoa niin, että oli loukannut toisen jalkansa todella pahasti - yksijalkaisena on hankala huolehtia liljapenkin kukista.

Meno on todellakin aika rajua nykyajan jyrsijöillä, tuumaa Helinä, ja lupaa auttaa ajattelemattomien päästäisten kurinpalautuksessa parhaan kykynsä mukaan. Ehkäpä joku taitava eläintenkesyttäjäkeiju voisi auttaa ongelmassa, jotta Kuunliljakeijun pesään saataisiin jälleen kotirauha.