Helinä-keiju on kierrellyt
Kielometsässä jo jonkin aikaa ja löytänyt vihdoin yhdelle salaperäiselle
ovelle. Varovasti hän laskeutuu pikkuruisten kukkapenkkien taakse ja
kurkistelee, näkyykö pihamaalla ketään. Ketään ei näy, mutta selvästi
joku täällä koivun juurella asustelee.
Yhtäkkiä
pienen pieni ovi avautuu ja ulos tupsahtaa punahattuinen kukkaiskeiju.
Hän kantaa suuren suurta kastelukannua antaakseen vettä oven seinustalla
kirkkaina kukkiville maksaruohoilleen. Helinä tarjoaa heti apuaan
valtavan kastelukannun kanssa, eikä pikkuriikkinen keijutyttö
vastustele. Niin paljon on saanut kastella tänä kesänä Kielometsän
kukkasia, että vahvempien apu kyllä kelpaa.
Uusilla
ystävyksillä riittää juteltavaa. Helinä tiedustelee, mihin hänen
seuraavaksi kannattaisi lähteä etsimään lisää keijujen sukua. Pikku
ystävä neuvoo tien siskonsa luokse, ja Helinä päättää jatkaa matkaansa
kukkaiskeijun osoittamaan suuntaan.
